Vaihdevuosista

Noin puolelle väestöstä tulee vaihdevuodet, jos he elävät riittävän pitkään, eli 40-60-vuotiaiksi.

Vaihdevuodet tarkoittavat sitä aikaa, kun munasarjojen toiminta loppuu. Tästä merkkinä on elämän viimeiset kuukautiset, eli menopaussi, jonka katsotaan tapahtuneen, mikäli vuoteen ei ole enää kuukautisia tullut. Menopaussi-ikä vaihtelee hyvin paljon, se on Suomessa keskimäärin 51 vuotta, mutta vaihtelee 40 vuodesta 58 vuoteen.

Varsinaiset vaihdevuosioireet johtuvat munasarjojen estrogeenin erityksen vähenemisestä ja loppumisesta. Estrogeeni vaikuttaa elimistössä lähes joka kudokseen. Niinpä munasarjojen estrogeenin erityksen loppuminen vaihdevuosissa aiheuttaakin 80–90 %:lle välittömiä oireita ja kaikille joitakin pitkäaikaismuutoksia.

Vaihdevuosioireet jaetaan välittömiin ja myöhäisoireisiin. Näitä välittömiä oireita esiintyy keskimäärin 2-3 vuotta ennen menopaussia, ja 4-5 vuotta sen jälkeen, keskimäärin 7,5 vuoden ajan. Arviolta 15–20 %:lla elämänlaatua heikentävät oireet esiintyvät kuitenkin yli 15 vuoden ajan.

Puolelle väestöstä tulee vaihdevuodet

Miksi oireita?

Ei tiedetä, miksi ihminen on sopeutunut niin huonosti vaihdevuosiin, että suurella osalla esiintyy välittömiä vaihdevuosioireita, jotka häiritsevät elämää. Vaihdevuodet ovat kehittyneet evoluution kautta. Vain neljällä muulla eläinlajilla esiintyy vaihdevuodet, nämä ovat kaikki lähinnä valaslajeja, joista tunnetuin on
miekkavalas. Isoäititeorian mukaan ihmiselle ja näille valaslajeille kehittyi vaihdevuodet, koska naisesta/naaraasta oli enemmän hyötyä jälkeläistensä jälkeläisten kuin omien jälkeläisten hoidossa.

Estrogeeninpuutteen aiheuttamien vaihdevuosioireiden syntyä ei ole pystytty tieteellisesti varmasti selittämään. Oletus on, että estrogeenin puutos herkistää aivojen lämpökeskusta. Tällöin lämpökeskus reagoi liian herkästi minimaalisiin lämmönmuutoksiin ja käynnistää jäähdytystoiminnan epätarkoituksenmukaisesti. Jäähdytystoimintaan kuuluu ihon pintaverisuonten laajeneminen (kuuma aalto) ja hikoilun käynnistäminen. Nämä muutokset sitten aiheuttavat öisin heräilyä ja unen huononemista. Oireet voivat vaikuttaa myös mielialaan. Kuitenkin on havaittu, että osalla vaihdevuosi-ikäisistä esiintyy esimerkiksi huonoa unta ja heräilyä ilman selviä kuumia aaltoja ja vaihdevuosioireita. Heistäkin osa hyötyy estrogeenihoidosta.

Estrogeeni vaikuttaa vastinmolekyyliensä eli reseptoriensa kautta lähes kaikkiin kudoksiin. Näin ollen on hyvin ymmärrettävää myös vaihdevuosien aiheuttamat moninaiset oireet sekä mielen tasolla että fyysisesti. Hyvin tyypillisiä oireita kuumien aaltojen ja hikoilun (ns. vasomotoriset oireet) ja uniongelmien lisäksi ovat myös nivelkivut ja erilaiset kolotukset. Mielialaongelmien lisäksi estrogeenitason lasku voi tuoda mukanaan myös muistamattomuutta ja keskittymisvaikeuksia. Nämä ovat kuitenkin ohimeneviä muutoksia, eivätkä liity vuosikymmeniä myöhemmin mahdollisesti ilmenevään Alzheimerin tautiin.

Oire%:lla naisista
Kuumat aallot tai yöhikoilu70-80
Mielialan vaihtelut70-80
Painonnousu60-70
Univaikeudet50-60
Nivel- ja lihaskivut50-60
Sydämentykytys40-50
Itkuherkkyys40-50
Päänsärky40-50
Muistin huononeminen40-50
Seksuaalinen haluttomuus20-30

Pitkäaikaisoireita, jotka eivät mene ohi vaihdevuosien jälkeen

  • Sukuelinten limakalvojen oheneminen ja siihen liittyvät mahdolliset oireet, kuten kipu seksin yhteydessä ja erilaiset virtsaamisvaivat
  • Luun haurastuminen ja lihaskato
  • Sydän- ja verisuonitautien riskin lisääntyminen

Kuumat aallot ja hikoilu

Oletus on, että estrogeenin puutos herkistää aivojen lämpökeskusta. Tällöin lämpökeskus reagoi liian herkästi minimaalisiin lämmönmuutoksiin ja käynnistää jäähdytystoiminnan epätarkoituksenmukaisesti. Jäähdytystoimintaan kuuluu ihon pintaverisuonten laajeneminen (kuuma aalto) ja hikoilun käynnistäminen. Kuumat aallot ja hikoilut alkavat usein öisin, jolloin ne vaikuttavat uneen. Kuumat aallot voivat olla voimakkuudeltaan erilaisia ja niihin voi liittyä yksilöllisesti enemmän tai vähemmän hikoilua.

Mielialan vaihtelut, itkuherkkyys

Mielialan vaihtelut liittyvät nimenomaan esivaihdevuosiin, jolloin estrogeenitason vaihtelu vaikuttaa oireiluun. Mielialan vaihtelu voi ilmetä ärtyisyytenä, hermostuneisuutena ja levottomuutena. Osa kokee ahdistusta. Itkuherkkyys lisääntyy usein ja toisia vaivaa enemmän aloitekyvyttömyys ja jopa itseluottamuksen puute. Jos aiemmin elämässä on esiintynyt hoitoa vaativia masennusjaksoja, voivat nämä uusiutua tässä elämänvaiheessa.  

 Painonnousu

Ikääntyessä paino nousee ylipäätään helpommin, sitä kokee 60–70% vaihdevuosi-ikäisistä. Varsinainen painonnousu ei kuitenkaan selity vaihdevuosilla. Tutkimusten mukaan vaihdevuodet eivät tee suurta hyppäystä painonnousussa, vaan nousu on tasaista, alkaa jo aiemmin aikuisuudessa. Elämäntavat vaikuttavat painon kehitykseen enemmän kuin hormonaaliset muutokset. Lihasmassaa katoaa 30-60 vuoden välillä noin 30–40%, jos siitä ei pidä huolta. Menopaussin jälkeen rasvaa alkaa kertyä helpommin keskivartalolle, ja lihas korvautuu helposti rasvalla, varsinkin, jos lihaksia ei harjoita. Vaihdevuosiin liittyvä estrogeenin puute edistää lihaskatoa. 

Univaikeudet

Estrogeenin puutteen aiheuttamat öiset hikoilukohtaukset ovat tyypillisiä vaihdevuosioireita. Hiki- ja/tai kuumotuskohtaukset aiheuttavat öisin heräilyä ja unen huononemista. Oireet aiheuttavat helposti päiväväsymystä, mielialan vaihteluja, työkyvyn ja elämänlaadun heikkenemistä. Huono uni myös edesauttaa painonnousua ja riski moniin kroonisiin sairauksiin kuten sydän- ja verisuonitauteihin kasvaa. On lisäksi havaittu, että osalla vaihdevuosi-ikäisistä esiintyy huonoa unta ja heräilyä ilman selviä tyypillisiä kuumia aaltoja ja hikoiluja.

Nivel- ja lihaskivut

Estrogeenin väheneminen vaikuttaa sidekudokseen ja nivelten rustopintoihin kaikkialla kehossa. Tämä voi aiheuttaa erilaisia kipuja niveliin ja lihaksistoon sekä kankeutta. Lihasten heikkeneminen vauhdittuu vaihdevuosissa, kun estrogeeni ei enää ylläpidä lihasmassaa. Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että tämä muutos liittyy estrogeenin solutason vaikutuksen vähenemiseen. Estrogeeni ei enää estä tehokkaasti lihassolujen ns. ohjelmoitua solukuolemaa eli apoptoosia. 

Sydämentykytys

Vaihdevuosioireisiin kuten kuumiin aaltoihin ja hikoiluun liittyy sympaattisen hermoston aktivaatio. Tämä voi aiheuttaa sydämen tykyttelyä ja sinänsä harmittomia kammiolisälyöntejä. Alkoholi ja kofeiini voivat pahentaa oireita.

Päänsärky

Vaihdevuosioireena päänsärky liittyy estrogeenitason laskuun. On huomattava, että päänsärky on muutenkin hyvin yleinen vaiva. Yleisimmät päänsärkymuodot ovat jännityspäänsärky ja migreeni, jotka molemmat voivat pahentua vaihdevuosien yhteydessä 

Muistin heikkeneminen

Vaihdevuosiin liittyvä lähimuistin väliaikainen huononeminen tai aivosumutuntemus liittyy estrogeenin vähenemiseen. On huomattava, että tämä oire on ohimenevä eikä liity muistisairauksiin.

Emättimen ja sukuelinten limakalvojen kuivuminen

Estrogeeni pitää emättimen limakalvon paksuna, poimuisena ja joustavana. Kun vaihdevuosissa estrogeenin eritys loppuu, ohenee emättimen limakalvo pysyvästi. Ensin häviää poimut, sitten ohenee koko limakalvo. Tämä ei ole ohimenevä muutos. Estrogeenittomassa emättimessä maitohappobakteerit eivät viihdy. Tämän vuoksi emättimen ph nousee ja siellä elää samat bakteerit kuin suolistossa, eli esimerkiksi kolibakteerit. Kuiva, ohut limakalvo voi aiheuttaa kutinaa, kirvelyä ja aristusta. Jo kosketus voi tuntua kivuliaalta ja seksi monissa muodoissaan voi olla mahdotonta kivun vuoksi. 

Virtsaamiseen liittyvät ongelmat

Estrogeeni vaikuttaa sekä virtsaputkeen että virtsarakon kaulaan ja myös alla olevaan sidekudokseen. Kun limakalvo ohenee ilman estrogeenia, bakteerien on helpompi päästä virtsarakkoon aiheuttamaan tulehdusta. Virtsarakon tulehdukset yleistyvätkin menopaussin jälkeen. Muita virtsaamiseen liittyviä oireita voi olla tihentynyt virtsaamisen tarve ja virtsankarkailun paheneminen. Nämä liittyvät sekä limakalvon että sidekudoksen heikkenemiseen.

Seksuaalinen haluttomuus

Seksuaalinen haluttomuus on melko yleinen ongelma kaikenikäisillä naisilla. Häiriöasteiseksi se katsotaan, mikäli se aiheuttaa henkilölle itselleen ahdistusta ja huonoa oloa. Vaihdevuosiin liittyvä haluttomuus voi johtua kuivista limakalvoista ja seksiin liittyvästä kivusta, esimerkiksi yhdyntäkivuista. Haluttomuus kietoutuu usein muuhun elämäntilanteeseen: parisuhteeseen, stressiin, väsymykseen ja mahdollisiin sairauksiin sekä lääkityksiin. Yleensä mukana on seksuaalisuutta häiritseviä uskomuksia ja opittuja käyttäytymistapoja sekä kommunikaatiovaikeuksia.

Muita oireita

Koska estrogeeni vaikuttaa koko kehoon, voivat oireet olla hyvinkin moninaisia. Ilman estrogeenia ja iän mukana iho ohenee, ja se voi oireilla kutinana. Hiuksetkin usein ohenevat ja harvenevat ja harmaantuvat. Tämä on hyvin yksilöllistä, ja hiusten värimuutos ei liity estrogeeniin, vaan on sekä periytyvää että osittain ikään liittyvää. 

Vaihdevuosiin liittyviä oireita on kuvattu kymmenittäin. Osa voi esimerkiksi kokea huimausta, joka liittyy muihin oireisiin. Osalla voi esiintyä vatsan turvottelua ja rintojen arkuutta. Joskus oirekuva on epätyypillinen.

Vaihdevuosien vaiheet

Vaihdevuosien vaiheet suhteutetaan menopaussiin, joka tarkoittaa naisen elämän viimeisiä kuukautisia. (Jos nainen käyttää hormonaalista ehkäisyä tai esivaihdevuosien hormonihoitoa, tätä ei yleensä pystytä tarkasti määrittämään).

Pre­meno­paussi

Esi­vaihde­vuodet


Esivaihdevuosissa munasarjojen toiminta vähenee, mutta munasarjat toimivat vielä jonkin verran. Tällöin kuukautiskierto voi tihentyä tai myöhemmin
harventua, ja erilaisia oireita, kuten mielialan vaihteluja ja kuukautishäiriöitä voi esiintyä.
Esivaihdevuodet alkavat muutaman vuoden ennen menopaussia, mutta joskus jopa 5-10 vuotta ennen menopaussia

Perimeno­paussi

Muutama vuosi ennen ja jälkeen menopaussin


Tällöin vaihdevuosioireet ovat voimakkaimmillaan. Kuukautisia voi vielä tulla harvakseltaan, kuumat aallot ja hikoilut ovat voimakkaimmillaan ja usein häiritsevät yöunta. Myös mielialaoireita esiintyy monilla, samoin erilaisia tukirankaperäisiä kipuja.

Postmeno­paussi

Menopaussin jälkeinen elämä


Kuukautisia ei enää tule, vaihdevuosioireita esiintyy vielä yksilöllisesti, keskimäärin 4-5 vuotta, mutta 15-20%:lla yhteensä jopa yli 15 vuoden ajan.

Miten hoidetaan?

Tehokkain vaihdevuosioireiden hoito on estrogeenilla toteutettava hormonihoito. Tähän liitetään myös keltarauhashormonijohdannainen eli progestiini suojaamaan kohdun limakalvoa liikakasvulta, mikäli kohtua ei ole poistettu.

Hormonihoitoa suositellaan, mikäli vaihdevuosioireet häiritsevät elämää niin, että esimerkiksi nukkuminen on hankalaa ja/tai elämänlaatu oleellisesti laskee. Vaihdevuosioireet voivat olla niin invalidisoivia, että työelämässä pärjääminen saattaa olla mahdotonta ilman hoitoa. Hormonihoito aloitetaan lääkärin vastaanotolla, ja hoitoa seurataan BetterMeno -klinikalla tiheästi. Pyritään tehokkaaseen hoitoon, joka vie kaikki oireet pois. Käytetään pienintä estrogeeniannosta, joka mahdollistaa tämän. Koko kehon hormonihoitoa tarvitsee arviolta 20–30% naisista. Suomessa arvellaan, että yli 200000 naista käyttää parhaillaan hormonihoitoa. Estrogeenihoito voidaan aloittaa etäklinikalla, mikäli haastattelussa ilmenee selviä vaihdevuosioireita eikä löydy muita oireita selittäviä tekijöitä tai hoitoa estäviä tekijöitä. Hoitoa estävä tekijä voi olla esimerkiksi selittämätön verinen vuoto kohdusta tai emättimestä. Tällaisessa tilanteessa täytyy vuodon syy ensin selvittää lääkärin lähivastaanotolla ennen etäklinikalle tuloa.

Hormonihoitoa aloitettaessa käydään huolellisesti läpi hoidon hyödyt ja haitat. Jos hoito aloitetaan, on hyötyjen oltava suurempia kuin haittojen. Hormonihoito räätälöidään yksilöllisesti ja kontrolloidaan tiheästi, jotta löydetään jokaiselle sopiva yksilöllinen hoito. Jos asiakas ei pysty käyttämään estrogeenihoitoa oireisiinsa, voidaan hoidoksi kokeilla joitakin muita lääkkeitä, jotka ovat yleensä pääasiassa mielialalääkkeinä käytettyjä. Näiden teho on heikompi kuin hormonihoidon, mutta hieman parempi kuin lumelääkityksen.

Lähes kaikki pystyvät käyttämään estrogeenipaikallishoitoa emättimeen. Tämä hoitaa säännöllisesti käytettynä parhaiten paikallisoireita kuten emättimen kuivuutta, seksiin liittyviä kipuja ja virtsaamisvaivoja.

Pelkkä estrogeenihoito ei usein riitä ratkaisemaan vaihdevuosi-ikäisen koko ongelmavyyhtiä. Monia oireita, kuten painonnousua ja mielialaongelmia voidaan helpottaa liikuntatottumuksia ja ruokavaliota parantamalla. Terveillä elämäntavoilla voidaan vaikuttaa myös lihaskatoa ja osteoporoosia estävästi. Myös sydän- ja verisuonitautien riski pienenee, kun pystytään tekemään muutoksia kohti terveellisempiä elämäntapoja. Tässä ravitsemusterapeutti ja kuntovalmentaja ovat parhaita auttamaan. Kokonaisvaltainen hoitotapa auttaa vaihdevuosioireista kärsivää eniten, ja lisää sekä hänen elämänlaatuaan että työtehoansa.